Lea; Margareta

n manttelinsa liepeisiin. Ja sille, joka hänen kasvojansa katselee, hän lainaa valoa sädeloisteestansa, niinkuin lähteelle valoa antaa auringon terä. Niin, jos äänetönnä hän seisoo. Mutta kun aukenevat hänen huulensa, silloin kaikuu ääni voimallinen niinä kuin Jehovan, ja kuitenkin lempeä kuin tuulen hyminä Salemissa. Niin kaikui hänen äänensä saarnatessansa Jumalan valtakunnasta. (Katsahtaen hartaudella ylös.) Sinne mua kerta saata, armias henki taivahan! Sinne meitä kaikkia kerta saata!

JOAS (erikseen). Tosi! Saatana on pääsnyt irti ja villitseepi maailmaa valkeuden enkelin haamussa.

SAKEUS. Lapseni, kerro mulle lyhyesti, mitä hän saarnasi.

JOAS (erikseen). Kas niin!

LEA. Sydämmen puhtautta, hengen siveyttä tahtoo hän meiltä ja että hylkäämme kaikki saastaiset ja häijyt himot. Vihan, vainon hän tuomitsee poi