Runoja

' sirpit välkkyvät varkain,
Ja kuhilaille se nousee
Jo vilja kultaisten sarkain.

Mut yksi on pojista sorjin --
Hän kiihkeinnä leikkaa viljaa,
Yks kuiskivi innokkaimmin:
"Ja hiljaa vain, pojat, hiljaa!"

He mökille salaa saapui,
Kun vilkkuili iltatähti;
Oli aamu, kun poiat uljaat
Kukin omaan työhönsä lähti.

Ja Maisu jo herää ja kuuraa
Hän ikkunast' empien lykkii:
"Voi, herttainen mummo -- nähkää!"
Ja hän outoa onnea sykkii.

1901.

TALON VAARI.

Ei, kuulkaa vanhaa vaaria vain:
Ei osaa poikamme raataa.
On heillä tolkuton kiire ain;
Se työtapa talon kaataa.
Ei tän-ajan miehet tyynesti tenää,
Ei löydy jäkkäniskoja enää,
Kuten vielä nuorena ollessain --
Nyt vain se on kiire ja kiire vain.

Ja harva se enää meistäkään