Kotona Kerttulassa

isaalle -- mutta se oli varmaankin ansaitsematonta, sillä omasta mielestäni ne eivät ensinkään olleet onnistuneita enkä minä myöskään löytänyt niitä paljoa sieltä huvilan luota, jossa me asuimme.

-- Oi raukkaa sinua, joka asuit huvilassa, sehän oli melkein kuin olisi täytynyt istua teljettynä kaupunkipuutarhaan, jossa on rakennuksia ja aitauksia kaikkialla minne vain kääntyy.

-- Eipä siellä yhtään ollut paha oltava, kuten sinä kuvittelet. Ikkunoista emme nähneet edes lähimpiä naapureitamme, sillä siinä oli kaksi suurta vaahteraa ja pensas-aita rakennusten välillä.

-- Suurenmoista tosiaan! Olisin mielestäni kuten sidottu vasikka, ellen saisi olla oikein maalla kesällä -- sanoi Bruuno vähän päätään nostattaen. -- Ajatteles, kun ei pääsisi kertaakaan juoksemaan tarpeeksensa, ellei tuli