Valtaset

UUNO (pulpettinsa luota): Kuinka paljon oli käsissäsi, mutta sinä viskasit luotasi!

LEENA: Koeta ymmärtää asemaani. Olenhan sitäpaitsi siksi vieras, ettei minun sovi niinkuin teidän muiden...

UUNO: »Vieras»!--Jos olisit sanonut mitä tiedät, ehkä isä olisi ruvennut tirehtööriä epäilemään ja säästynyt ikävyyksistä. Mutta tuo teidän iankaikkinen »hienostumisenne», se on tietysti jokapaikassa kaikkea muuta tärkeämpää! Tärkeämpää kyllä kuin jonkun kauppahuoneen menestys, mutta ei koskaan tärkeämpää kuin toden puhuminen. Kohteliaisuus, makeileminen tärkeämpää kuin totuus! Se voi saattaa minut ihan raivoon!

LEENA: Kaikki tämä voi olla niin, mutta sinun raivoosi on sittenkin toinen syy.

UUNO: No niin onkin. En sitä peitäkään. Mutta sittenkin samaa totuuden kiertelemistä sinun puoleltasi.

LEENA (pannen pois neulomuksensa): Sinä olisit tahtonut siis, että kihlaus olisi purkautunut, nyt, ihan tuossa, noin vain.

UUNO: En. Vaan että olisit pysynyt mielipiteessä