Teuvo Pakkala

ohtopäätöksensä. He eivät ole vielä kaikenkarvaisten 'aatteitten' ja 'virtausten' kehittämiä yhdistysihmisiä, he ovat epäilemättä vanhanaikaisia, -- minkä voinee sanoa nykyään merkitsevän samaa kuin: rehtejä, itsenäisiä luonteita. He pitävät oman kohtalonsa omissa käsissään, sikäli kuin se on ihmiselle sallittua; ja heille on yhteistä se, että pelko ja ahdistus salataan tyynen pinnan alle. Heillä ei ole seuroja ja kokouksia jokaista satunnaista 'harrastusta' varten, vaan ytimeen käypiä keskusteluja elämänehdoista ystävien ja kylänmiesten kanssa, ei teattereita ja 'eläviä kuvia', vaan koteja, joissa eletään todellisin tuntein. Heissä on pisara satuverta niin vanhemmissa kuin lapsissakin, ja usein runsas pisara; heidänkin kohtaloillaan on oma romantiikkansa, mutta yksilöllisen sielunelämän herättämä ja siihen elimellisesti liittyvä. Heissä on huumoria, hiljaista vaikka samalla usein tummasävyistä, sillä heissä piilee runsaasti salattua ja leppymätöntä temperamenttiä. Siten heidän luonnekuvansa yleensä muodostuv