Ylösnousemus I

reksi rupeamista. Hän katsoi nyt säälillä sitä vankielämää, jota nuo kalpeat laihakätiset pesijättäret etumaisissa huoneissa viettivät; muutamat heistä olivat jo keuhkotautisia, ja nähdessään heidän pesevän ja hierovan vaatteita 30:n asteen saippuahöyryssä, akkunat auki olipa talvi tahi kesä, häntä kauhistutti ajatella joutuvansa tämmöiseen vankilaan. Ja niinpä juuri tähän aikaan, joka oli Maslovalle erittäin onneton, koskei tahtonut löytyä ainoatakaan suojelijaa, hänet sai käsiinsä eräs nainen, jonka asia oli toimitella tyttöjä porttoloihin.

Maslova oli jo kauan sitten polttanut tupakkia, mutta puotipojan kanssa solmitun yhteytensä loppuaikoina ja sitten kuin tämä oli hänet hylännyt, hän yhä enemmän tottui juomaan. Viini ei miellyttänyt häntä yksistään siksi, että maistui hyvältä, vaan enemmänkin siksi, että teki hänelle mahdolliseksi unohtaa raskaat muistonsa, antoi rohkeutta seurustelussa ja varmuutta omasta arvostaan, joita kumpaakaan ominaisuutta ei hänellä viinittä ollut. Selvänä hänen oli aina paha